Perjantaina 1.3. pidettiin maneesissa Hennan johdolla vuoden ensimmäinen tiimivalmennus – ja tapaaminen. Maaliskuiseen tapaan taivaalta tihutti vettä ja asteita oli sen +2 astetta. Piha oli hiekoitettu mutta paikoittain silti liukas. Kenttä oli jo sulanut mutta vetinen, joten vaikka sitä mietittiinkin, ei valmennusta vielä pidetty ulkona. Aurinko oli aamulla näyttäytynyt hetkellisesti ennen sadepilviä, mutta ei tuullut sentään.

Sillä välin kun Henna oli maneesissa kokoamassa juuri lanattuun maneesiin esterataa, olivat osallistujat tallissa laittamassa hevosiaan valmiiksi. Osallistujalista oli aika pitkä! Hoitajista lähti valmennukseen ja näin ollen osallistui myös tiimiin Rhea ja Romeo , Casandra ja Connor, Diana ja Vlad, Felicia ja Ossi, Sasha ja Derpi, Verona ja Vilke, Amelie ja Karma, Juulietta ja Cille, Ville ja Sentti sekä Isla ja Vihur! Maneesi tulisi siis mukavan täyteen, mutta onneksi jo rakennusvaiheessa tajuttiin tehdä siitä aika iso.

Kello 16.00 aloitettiin. Erika ja Henri istuivat katsomossa vilttien alla, kun Henna aloitti puheensa ratsukoille: ” Kiva että teitä on näin paljon mukana! Pidetään opettavainen ja mukava valmennus, jatkossa sitten hikoillaan enemmän kun ihmiset ja hevoset tulevat tutuiksi. Mä olen Henna Pohjoinen, valmennan meillä kenttäratsastuksen este ja maastoeste puolta ja ratsastan itse kenttää CIC5 tasolla. Teistä osa onkin mulle tuttuja. Voitte alkuverrytellä itsenäisesti. Kaikki teistä tietää ohitussäännöt? Hyvä. Saa suorittaa.”

Maneesissa oli kahdeksan esteen rata. Ne olivat aluksi suurinosa pelkkiä ristikoita. Ratsastettavat tehtävät pidettiin melko helppoina. Keskityttiin hevoseen tutustumiseen sekä lähestymisiin että radan ratsastukseen.

Tehtävä 3: Sama alku kuin tehtävässä 1, mutta jatketaan vielä kokorataleikkaalla oleville kahdelle esteelle, josta suunta vaihtuu ja tullaan kolmen esteen sarja.

Tehtävä 1: Ravilähestyminen puomeille ja ristikolle, jonka jälkeen nousee laukka pystylle.

Tehtävä 2: Aloitetaan vasemmassa kierroksessa ja tullaan kahden esteen sarja, johon poneilla tulee 2-3 askelta, hevosille 1 askel. Suunta vaihtuu ja tullaan vielä okseri.

Aloitettiin ristikoista, mutta esteet nousi myöhemmin osalle jopa 110 cm korkuisiksi.

Poneille ja hevosille esteiden välejä muutettiin.

Valmennus sujui mallikkaasti! Lopuksi jokainen sai vielä loppupalautetta Hennalta.

“Felicia, Ossi on tosi eteenpäin pyrkivä hevonen ja se helposti vain juoksee kohti estettä, jolloin te tuutte vähän pohjaan ja sit kolisee. Sitten kun sä itse muistat pidättää ja lyhentää se menee hienosti. Sen kanssa vaan lähellä satulaa ja hevosta. Valjastetaan se eteenpäin pyrkimys ylöspäin! Viimeinen 90cm rata oli paras! Lähestymiset parani eikä se enää oikonut kulmissa! Hyvin ratsastettu!” Felicia hymyili, nyökkäili ja taputti Ossia, joka veti syvään henkeä ja puhahti.

“Romeon kanssa meni hienosti Rhea! Se on tosi taitava hevonen ja se etsii paikat paljolti itse, mutta se menee tosi pitkänä. Se että lyhensit sitä oli oikein tehty, se helposti lähtee tosiaan sellaisena pitkänä junana täysillä eteenpäin menemään. 110cm rata meni hyvin, vaikka toi toinen este putosikin. Se lähti tosiaan vähän pitkänä. Mutta hyvin ratsastettu!”

“Ja sitten Ville. Sentti on aika raakile vielä mutta siihen nähden se meni ihan kivasti! Vähän oli rytmi ja ponnistupaikat hakusessa. Sillä on kuitenkin kiva imu sinne esteille! Se on hyvä mennä hieman pidemmällä ohjalla niin, että se joutuu vähän itse oppimaan niiden paikkojen hakemista. Se viimeinen 70cm rata oli jo tasaisempi! Sarjat se tulee hienosti, vaikka sen hyppytyyli onkin tosi yliampuva… Jopa dramaattinen. Hyvin pysytty kuule. Tästä on hyvä jatkaa sen kanssa.”

” Verona, Vilkkeen kanssa meni hyvin! Se oli hieman laiska tänään, mutta kaikilla on niitä laiskoja päiviä. Sen kanssa pitää muistaa olla tosi kuulolla varsinkin kun esteet nousee, eli selkeä kommunikointi. Jos sen kanssa matkustaa esteelle se hyppää mistä sattuu, se tarvitsee sen että sitä oikeasti ratsastetaan sinne esteelle. Lähelle hevosta, pohkeet kiinni ja hyvä tulee! se 70cm rata ennen viimeistä 80cm rataa oli hyvä, 80cm radalla se ei oikein ollut kuulolla. Tästä on hyvä jatkaa! ”

“Vladin kanssa Diana meni todella hyvin! Rytmi säilyi ja lähestymiset onnistui! Muistat vaan itse pitää kädet ja hartijat rentona! Se vaikuttaa paljon siihen alakropankin hallintaan. Vladin kanssa voi spurtata kevyessä istunnassa noi pidemmät välit, se välillä vähän sammuu esteiden välillä. Hyvin ratsastettu!”

“Ja Sasha... Derpi oli oma itsensä, mutta hienostihan sä siellä pysyt. Siitä on kuoriutunut ihan sporttiponi. Se on kans vähän sellainen että juostaan vaan täysillä ja sitten pukitetaan kun tullaan esteelle huonosti, mutta sä korjasit sen tosi hyvän tossa 70cm radalla. Eikä se laske sitä päätään enää! Hienosti!”

“Cille on uusi esteratsastuksen parissa joten pysyteltiin vähän pienemmissä korkeuksissa vaikka olisihan sillä selkeästi potentiaalia! Se menee tosi paljon kylki edellä ja kovaa, joten sen kanssa se pitää saada sisäpohkeen ympärille paremmin ja apujen kuulolle. Sulla on Juulietta todella vakaa istunta, muista vaan ettet jännitä reisillä satulaa vasten vaikka Cille vähän lähtisikin kovaa. Se oli selvästi aika innoissaan näistä esteistä, se on hyvä juttu. Hyppytyylikin sillä on aika hassu. Myötäsit hyvin myös niihin hyppyihin jotka se lähti paikaltaan. Cille nyt saa näitä anteeksi kun se ei vielä ihan ymmärrä mitä siltä haetaan. Siihen nähden todella onnistunut ratsastus!”

“Karmalla oli taas meno päällä, kuten aina. Oot Amelie selkeästi tottunut siihen. Malttakaa kumpikin ottaa vähän enemmän askelia esteiden väliin… Karman kanssa pidätteet läpi ja maltat itsekin. Teillä on molemmilla se meno päällä selvästi, ei vain Karmalla. Hyvä että on hauskaa toki!”

“Vihur tarvitsee Isla paljon kannustusta. Se ei ole lainkaan atleettinen hevonen, se tulee mutkitellen esteelle ja hyppää helposti mistä sattuu. Se korjaantui loppua kohden jopa suoraksi ja se 70cm rata oli tosi hyvä! En oo edes nähnyt Vihuria niin estehevosena ennen. Se on aina aluksi vähän kankea ja kömpelö, mutta ratsastit sitä hyvin eteenpäin! Pohkeet kiinni niin se ei pääse mutkittelemaan. Kyllä siitä vielä esteheppa saadaan! Pidät kädet vaan alhaalla ja oot lähellä hevosta!”

“Connorille toi katsomo oli tänään tosi jännä, mutta ratsastit sen hyvin silti sen ohi Casandra! Connor on tosi herkkä hevonen ja se tarvitsee sitä ratsastajan tukea ihan koko ajan. Jos se kommunikaatio häviää kesken suorituksen se stressaantuu. Se lähtee kans vähän pitkänä juoksemaan välillä, mutta sait ratsastettua sen silti hyvin esteille! Se otti siitä katsomosta selkeesti kierroksia, hyvin ratsastettu!”

Kiitos osallistujille! Alla on hoitajien kuvia valmennuksesta! (Crediitit merkattu, ethän kopioi kuvia!)

Kaikki olivat päässeet turvallisesti yläkertaan hoitajien omaan huoneeseen. Ja jo ensimmäisinä hetkinä alakerrasta kuului ääniä…

Osa meidän ihanista hoitajista otti itselleen jännittävän tehtävän kontolleen! Itsestään avautuvia ovia, hahmoja silmäkulmassa, askeleita, kilinää sekä katoavia tavaroita… Mitä Erikan tallilla oikein tapahtuu?

Sitä lähti selvittämään yhdeksän tallilaista. Verona, Amelie, Casandra, Oskari, Henri, Sasha, Rhea, Isla ja Juuliette. 

Kuka uskoo kummituksiin ja kuka ei, tunnelma oli jännittävä. Jo heti alkajaisiksi ryhmä oli kuullut ääniä hoitaja huoneen ulkopuolelta. Tutkimuksista huolimatta mitään ei löydetty. Kun pizzojen saapumista odoteltiin, pelattiin totuutta ja tehtävää. Joku haki kauranjyvää karsinasta, toinen juoksi ponipihattoon pakkasella. Viimeisen tehtävän jälkeen kuului jälleen ääntä, kilinää. Samalla loimihuoneen oven alta nähtiin, kuinka valot olivat menneet päälle. Samaan syssyyn Casandran ollessa vessassa, sammuivat vessan valot. Sashan kompastutti riimunnaru, joka oli ollut kateissa vielä viikko sitten… Kun kaikki olivat jälleen kokoontuneet hoitaja-huoneeseen, aukesi ovi itsestään. Kaikki tuijottivat sitä kauhuissaan, koska kukaan heistä ei voinut olla sitä avaamassa. Viiman piikkiin, viiman piikkiin… 

Loimihuoneesta ei löytynyt ketään, vessan valot eivät loppu iltana toimineet. On kai turvallista sanoa, ettei kukaan haahuillut koko yönä yksinään missään… 

No, kummituksia ei nähty eikä juuri mitään muutakaan, mutta pääasia oli tietenkin, että porukalla oli kivaa! Alla kuva vielä tapahtumasta! Kiitos urheille tallilaisille!